Sahelin kriisi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sahelin kriisi on laaja usean valtion alueelle ulottuva moniulotteinen humanitaarinen ja osin poliittinen kriisi Sahelin alueella Länsi-Afrikassa. Vuodesta 2012 lähtien alueen maissa on ollut pulaa ruoasta ja vedestä, turvattomuutta ja kasvavaa jihadismia. Alueen valtioita yhdistää heikko hallinto ja talous, etniset ja uskonnolliset kiistat ja pitkään jatkunut kuivuus.

Tammikuussa 2023 Sahelin pakolaiskriisissä oli:

  • 2,7 miljoonaa ihmistä joutunut siirtymään maiden sisällä eri puolilla aluetta väkivaltaa ja vainoa paenneina
  • 29 miljoonaa ihmistä kipeästi humanitaarisen avun tarpeessa, joista viisi miljoonaa lapsia
  • 1,6 miljoonaa lasta vakavasti aliravittuja, ja Keski-Sahelissa miljoonaa alle 5-vuotiasta lasta kärsi akuutista aliravitsemuksesta.[1]

Länsi-Afrikan talousyhteisö Ecowas raportoi heinäkuun lopulla 2023, että puoli miljoonaa henkilöä 15 maan talousyhteisössä on pakolaisia ​​ja lähes 6,2 miljoonaa on joutunut siirtymään kotiseudultaan. Tammikuun ja kesäkuun 30. päivän 2023 välisenä aikana Länsi-Afrikan terrori-iskuissa kuoli 4 593 ihmistä, joista 2 725 on Burkina Fasossa, 844 Malissa, 77 Nigerissä ja 70 Nigeriassa. Terrori-iskut Beninissä ja Togossa, joilla on rantaviivaa Atlantin valtamerellä, ovat Ecowasin edustajan mukaan "jyrkkä osoitus terrorismin leviämisestä rannikkovaltioihin, ja tilanne muodostaa lisäuhan alueelle".[2][3]

Niger, Mali ja Burkina Faso erosivat vuonna 2023 Ecowasin talousliitosta, sekä Ranskan tukemista G5 Sahel joukoista vedoten siihen, että ne olivat tehottomia. Maat käynnistivät oman puolustussopimuksen, Sahelin valtioiden liiton.[4]

Vuoden 2024 alussa arvioitiin, että Sahelin alueen osuus kaikista maailman terrorismin aiheuttamista kuolemista on lähes puolet, ja samalla arvioitiin, että ääri-islamilaisten hyökkäysten uhan arvioitiin olevan kasvussa. Ranskan ja muiden maiden joukkojen vetäytyessä Sahelissa on käynnistynyt uusi "kylmä sota" Venäjän lisääntyneen vaikutusvallan keskellä.[5]

Kriisintorjunnan vaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasvavan islamistisen terrorismin vuoksi alueen maat perustivat vuonna 2014 G5 Sahel -puolustusyhteistyöverkoston. Ranska on perinteisesti tukenut entisiä siirtomaitaan ja vuodesta 2014 lähtien sotilasoperaatio Barkhanen avulla on pyritty vakauttamaan aluetta. Myös Yhdysvallat on käynyt terrorismin vastaista sotaa alueella.

Sahelin kriisin kaltaisia levottomuuksia lähialueilla ovat Nigerian šariakonflikti ja Darfurin konflikti.

Sahelista on tullut uusi terrorismin keskus.[6] Huoli Isisin ja al-Qaidan taistelijoiden väkivallan leviämisestä Sahelin alueelta käsin etelään on kasvanut. Esimerkiksi Beninin turvallisuusjoukot olivat kohdanneet syksyyn 2022 mennessä yli 12 militanttien hyökkäystä edellisestä vuodesta alkaen.[7]

Ranskan vetäydyttyä Malista Venäjästä on tullut maan sotilashallinnon läheinen liittolainen. Malin puolustusministeri Sadio Camara sanoi kunnioittavansa maansa "win-win-kumppanuutta" Kremlin kanssa, kun maahan saatiin elokuussa 2022 toinen erä venäläisvalmisteisia taisteluhävittäjiä ja helikoptereita. Syksyllä 2022 Malissa oli noin 1 000 Wagnerin palkkasoturia. Wagnerin joukot toimivat malilaisten joukkojen rinnalla Malissa, minkä yhdysvaltalainen kenraali sanoi maksavan 10 miljoonaa dollaria kuukaudessa. Wagner-palkkasotureita on syytetty osallisuudesta ainakin kuuteen joukkomurhaan Malissa maaliskuun 2022 jälkeen.[8]

16. syyskuuta 2023 Malin, Burkina Fason ja Nigerin sotilasjuntat solmivat puolustusliiton nimeltä "Liptako-Gourman peruskirja", jonka ensisijaisena tavoitteena on terrorismin torjunta. Siinä määritellään, että kaikki hyökkäykset yhden tai useamman sopimuspuolen suvereniteettia ja alueellista koskemattomuutta vastaan ​​katsotaan hyökkäykseksi muita sopimuspuolia vastaan, ja että niillä on velvollisuus auttaa kaikkia sopimuspuolia. Siihen kuuluu asevoimien käyttö turvallisuuden palauttamiseksi ja takaamiseksi liiton kattamalla alueella.[9]

Operaatio Barkahanen päättyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranska ilmoitti marraskuussa 2022 operaatio Barkhanen päättymisestä. Kymmenen vuotta kestäneissä taisteluissa Sahelin alueella on kuollut yli 2 000 jihadistitaistelijaa. mutta Ranskan sotilaallisesta väliintulosta huolimatta väkivalta alueilla jatkui.[10] Ranskan joukot ovat kohdanneet kasvavaa vihamielisyyttä niiden taholta, jotka pitävät Ranskan toimia tehottomina. Toukokuussa 2022 sotilasjunttaa tukevien mielenosoituksessa Bamakossa, Malissa vaadittiin Ranskan sijaan Venäjän tulemista apuun ja heiluteltiin Venäjän lippuja.[11] Myös Ranskan suhteet maan sotilashallitsijoihin heikkenivät. Syksyllä 2022 Burkina Fasossa, Tšadissa ja Nigerissä oli noin 3 000 ranskalaista sotilasta.[12]

MINUSMA

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MINUSMA on YK:n vakautusoperaatio Malissa. Se perustettiin YK:n turvallisuusneuvoston antamalla päätöslauselmalla vuonna 2013 tukemaan maan poliittisia prosesseja ja suorittamaan useita turvallisuuteen liittyviä tehtäviä. Myöhemmin turvallisuusneuvosto päätti, että operaation olisi keskityttävä Malin turvallisuuden, vakauttamisen ja siviilien suojelun varmistamiseen, sekä kansallisen poliittisen vuoropuhelun ja sovinnon tukemiseen, avustamaan valtion vallan palauttamisessa, turvallisuussektorin jälleenrakentamisessa, sekä ihmisoikeuksien edistämisessä ja suojelussa.[13]

Suomi on osallistunut operaatioon vuodesta 2013. Pysyvänä osastona on ollut operaation esikunnassa Bamakossa palvelevat neljä esikuntaupseeria, ja lisäksi kokoonpanoon on kuulunut kaksi erikseen perustettavaa, lyhytaikaisesti toimivaa pientä osastoa, liikkuva koulutusosasto ja lääkäriryhmä, tiedotti Puolustusvoimat kesällä 2021.[14]

Kriisinhallintaoperaatiossa on kuollut satoja rauhanturvaajia. Väkivaltaisuudet ovat vaatineet tuhansia siviili- ja sotilashenkiä Malissa sekä sen naapurimaissa. Satoja tuhansia ihmisiä on paennut alueen levottomuuksia.[15]

Kesäkuussa 2022 MINUSMAa päätettiin jatkaa vuodella, 30. kesäkuuta 2023 asti. Siitä puuttui kuitenkin Ranskan ilmavoimien tuki, koska Ranska vetäytyi Malista elokuuhun 2022 mennessä. Operaation vahvuus (13 289 sotilasta ja 1 920 poliisia) päätettiin säilyttää. YK:n pääsihteeri vaati kuitenkin syyskuussa, että rauhanturvaoperaatiolle on löydettävä uusia ratkaisuja.[16]

Ruotsin, Britannian[17] ja Norsunluurannikon lisäksi Saksa ilmoitti vetäytyvänsä vakautusoperaatiosta marraskuussa 2022.[8]

Ainakin 281 rauhanturvaajaa on kuollut Malissa operaation alettua vuonna 2013.[18]

Vakautusoperaatio päätettiin lakkauttaa ja sen viimeiset joukot olivat vetäytyneet Malista vuoden 2023 loppuun mennessä.[19]

Ruokakriisi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2020 arvioitiin 7,5 miljoonan ihmisen olevan välittömän humanitaarisen avun tarpeessa.[20] Alueella pitkään jatkunut kuivuus on näkynyt useampana ruokakriisinä viime vuosina ja etenkin Burkina Fasossa, Nigerissä ja Malissa tilannetta pahentaa paikalliset aseelliset konfliktit.[21] Yksinään Malissa ja Burkina Fasossa on kriisin vuoksi yli kolme miljoonaa pakolaista.[22]

Ruokakriisin syinä ovat köyhyys, ilmastonmuutos, voimakas väestönkasvu sekä paikalliset levottomuudet.[23] Kriisi on johtanut myös ihmiskaupan lisääntymiseen ja Sahelista on tullut tärkeä siirtolaisten kauttakulkureitti Eurooppaan.[24]

Jihadismi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suur-Saharan ISISin toiminta-alueet vuonna 2021.

Vuodesta 2013 lähtien Mali, Burkina Faso ja Niger ovat kaksinkertaistaneet puolustusmenonsa jatkuvasti kasvavan militantismin vuoksi. Sahelin alueen valtioiden levottomuuksia leimaa paikallisten aseellisten ryhmittymien hyökkäyksen siviiliväestöä vastaan. Myös valtiolliset turvallisuusjoukot ovat kohdelleet siviilejä huonosti ja he ovat monesti keskenään taistelevien ryhmittymien välissä. Amnesty International on raportoinut alueilla tehdyistä järjestelmällisistä teloituksista.[20]

Malin sisällissotaa on käyty vuodesta 2012 ja se on viime vuosina saanut jihadistisia piirteitä. Ranskan tuesta huolimatta kapinoivat tuaregit hallitsevat yhä maan pohjoisosien savanniseutua.[24] Keski-Sahelin eteläpuolella Keski-Afrikan tasavallassa on ollut sisällissota vuodesta 2013 lähtien, minkä juuret ovat etnisissä ja uskonnollisissa jännitteissä.[25] YK:n alaiset rauhanturvaoperaatiot Minusma ja Minusca eivät ole tuoneet rauhaa maihin.[26]

Vuonna 2014 Ranska aloitti Barkhane-operaation, jossa Sahelin alueen maita pyritään tukemaan sotilaallisesti. Malissa, Nigerissä, Burkina Fasossa ja Tšadissa on noin 4 500 ranskalaista sotilasta.[27] Ranska kutsuu operaatiota rauhanturvaamiseksi, mutta operaation mielekkyyttä ja tarkoitusperiä on kyseenalaistettu sekä kohdemaissa että Ranskassa.[24]

Mali, Mauritania, Niger, Tšad ja Burkina Faso ovat perustaneet puolustusyhteistöverkoston G5 Sahel taistellakseen kasvavaa jihadismia vastaan.[24] Myös jihadistit ovat verkostoituneet ja kapinallisryhmillä on yhteyksiä Saharan autiomaan yli Algeriaan ja Libyaan.[28] Myös Yhdysvallat on ollut tukemassa Länsi-Afrikan maita ja muun muassa rakentanut miehittämättömien ilma-alusten tukikohdan Nigeriin. Yhdysvallat on tosin alkanut hiljalleen vähentää sotilaallista läsnäoloaan Afrikassa.[24]

Joulukuussa 2022 julkaistussa raportissa arvioidan Länsi-Afrikan puolustus- ja turvallisuusvoimien roolia väkivaltaisen äärimmäisyyden ehkäisemisessä (prevention of violent extremism, PVE) ja leviämistä kohti Guineanlahtea. Sen mukaan on kasvava huoli siitä, että Norsunluurannikon, Ghanan, Togon ja Beninin pohjoiset alueet ovat yhä suuremmassa vaarassa. Aiemmin nimitetty "Pohjois-Malin konflikti" ja sitten "Sahelin konflikti" uhkaa nyt suurinta osaa Länsi-Afrikasta. Väkivaltaiset äärijärjestöt (Violent extremist organizations, VEO:t) eivät ole pysähtyneet Nigeriiin ja Burkina Fasoon. Vuonna 2021 Norsunluurannikolla tehtiin vähintään 13 hyökkäystä, yhteensä 17 väkivaltaista välikohtausta, jotka liittyvät al-Qaidaan liittyviin ryhmiin vuodesta 2020 lähtien.Benin on ollut vuonna 2022 ainakin 21 hyökkäyksen kohteena, joista viimeinen tapahtui 30 kilometriä sen rajan sisällä. Togossa on kuollut kahdeksan sotilasta ja siellä on ollut 13 haavoittunutta hyökkäyksessä, jonka JNIM (Jama'at Nasr al-Islam wal Muslimin) on ottanut vastuulleen. Myös Ghanassa, joka on toistaiseksi välttynyt hyökkäyksiltä, ​​paikallisia nuoria värvätään VEO:ihin ja aseelliset ryhmät ylittävät yhä enemmän rajoja.[29]

Joulukuussa 2023 Sahelin alueen Al-Qaida-ryhmän johtaja Iyad Ag Ghaly julkaisi netissä videoviestin, jossa hän puhui julkisesti ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2017. Johtajan mukaan Sahelin alueella on alkanut uusi jihadin vaihe sotilasjunttia vastaan. Ghaly korosti ryhmänsä keskittyvän taisteluun venäläisiä palkkasotureita ja paikallisia armeijoita vastaan Malissa ja Burkina Fasossa.[30]

Mali ja Burkina Faso

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sotatilanne Malissa 2024.

Tyytymättömyys jihadismin vahvistumiseen on johtanut sotilasvallankaappauksiin Malissa ja Burkina Fasossa.[31] Useat maat ovat myös kääntyneet Venäjän puoleen, jonka Wagner-palkkasotilaita on ainakin Tšadissa, Keski-Afrikan tasavallassa ja Malissa.[32] Ranska ilmoitti alkuvuodesta 2022 vetävänsä sotilaansa Malista.[33]

Tammikuun 2023 lopulla sotilasjuntta vaati Ranskan sotajoukkojen vetäytymistä pois Burkina Fasosta kuukauden kuluessa. Ranskalla on noin 400 erikoisjoukkojen sotilasta, jotka taistelevat al-Qaidaa ja Isisia vastaan. Satoja ihmisiä osallistui mielenosoitukseen, jossa oli esillä Malin ja Guinean johtajien sekä Vladimir Putinin kuvia. Mielenosoituksen järjestäjä sanoi, että halutaan osoittaa tukea burkinalaiselle sotilasvallankaappauksen johtajalle kapteeni Ibrahim Traorélle ja islamisteja vastaan taisteleville turvallisuusjoukoille.[34] Burkina Fason Ranskan vastainen ilmapiiri kasvoi uuden sotilasjuntan noustua valtaan syksyllä 2022. Presidentti Emmanuel Macron odotti selvityksiä juntan johtajalta. Traore on ollut halukas toimimaan yhteistyössä muiden maiden, kuten Venäjän kanssa.[35]

Burkina Faso ilmoitti helmikuun lopulla 2023, että Ranskan armeijan operaatiot ovat virallisesti päättyneet maiden kahdenvälisten suhteiden rappeutumisen jälkeen.[36]

Benin ja Togo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjois-Beninistä on tullut Sahelin alueelta etelään siirtyneen turvallisuuskriisin keskus. Köyhyys ja ilmastonmuutos ovat tarjonneet perustan rikollisten ja äärimmäisliikkeiden toiminnalle.[37]

Benin kärsi ensimmäiset jihadistihyökkäyksensä 1. ja 2. joulukuuta 2021 Mékrou Yinyinissä ja Porgassa lähellä Burkina Fason rajaa. Taistelut aiheuttivat kahden beniniläisen sotilaan, sekä islamin ja muslimien tukiryhmän miehen kuoleman.[38] Useita muita hyökkäyksiä on seurannut. Joulukuun 22. päivänä 2021 Arlyssa käytiin taistelu, jossa yksi sotilas kuoli ja kaksi haavoittui, sekä hyökkääjistä kuoli kaksi.[39] Tammikuun 6. päivänä 2022 kolme beniläistä sotilasta kuoli miinan räjähdyksessä heidän ajoneuvonsa ohittaessaan Atacoran departementissa lähellä Pendjarin kansallispuistoa.[40]  8. ja 10. Helmikuun 8. ja 10. päivinä Beninin W-kansallispuistossa tehtiin kolme pommi-iskua, jotka kohdistuivat African Parks Networkin (APN) vartijoihin ja ne tappoivat yhdeksän ihmistä – mukaan lukien viisi vartijaa, kaksi APN:n siviiliagenttia, yksi Beninin asevoimien agentti, sekä opettaja ja entinen ranskalainen sotilas - ja 12 loukkaantunutta.[41] Huhtikuun 11. päivänä vielä Pendjarin alueella kotitekoinen räjähde kohdistettiin huoltosaattueeseen, jota seurasi väijytys, ja joka johti viiden maan puolustusvoimien sotilaan kuolemaan.[42]

Toukokuun 1. 2023 tehtiin Pohjois-Beninissä kaksi iskua. Ensimmäinen tapahtui Kaobagossa, joka on Atakoran Kéroun kunnassa. Tunnistamattomat aseistetut henkilöt tunkeutuivat maatilalle, joka on noin 20 kilometriä Burkina Fason rajasta. Noin sata miestä saapui enimmäkseen moottoripyörillä ja he jakautuivat useisiin pieniin ryhmiin. Viidentoista kyläläisen kurkut viillettiin auki. Yhteen ruumiista kätkettiin pommi, jonka räjähdettyä kaksi muuta kuoli. Myös tusina kyläläistä katosi. Hyökkäyksen jälkeen kolmen muun henkilön kurkku viillettiin auki ja neljäs siepattiin Guimbagoun kylässä (Aliborin Banikoarassa).[43]

Beninin viranomaiset tiedottavat harvoin maan pohjoisosissa tapahtuvista hyökkäyksistä, mutta 4. toukokuuta ilmoitettiin, että asiasta järjestetään tutkinta.[43]

Ensimmäinen jihadistihyökkäys Togossa tapahtui marraskuun alussa 2021 Sanloangassa Kpendjalin prefektuurissa, mutta se torjuttiin aiheuttamatta kuolemia tai vammoja.[44][45]

Kuusi kuukautta myöhemmin tapahtui hyökkäys yöllä 10.–11.5.2022, tällä kertaa Kpinkankandissa, lähellä Kandjouarea. Ainakin kahdeksan sotilasta kuoli ja kymmenen muuta haavoittui noin kuudenkymmenen Burkina Fason jihadistin johtaman hyökkäyksen aikana.[44]

Niger

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jihadistinen toiminta Nigerissä 2023.

Niger lopetti yhteistyösopimuksen Yhdysvaltojen kanssa maaliskuussa 2024. Sotilasjuntta on lähestynyt yhteistyössä Venäjää.[46][47] Yhdysvaltain armeija työllisti Nigerissä joulukuussa 2023 noin 650 henkilöä. Yhdysvaltain armeijalla on suuri lentotukikohta Agadezissa, noin 920 kilometrin päässä Niameysta. Sitä on käytetty miehitettyihin ja miehittämättömiin valvontalentoihin, joilla on kohdistettu Sahelin alueella olevia ISIL ja Jama'at Nusrat al-Islam wal Muslimeenin (JNIM) taistelijoita. Niger on ollut Yhdysvaltojen toimintojen keskus Länsi- ja Pohjois-Afrikassa. Sen lentotukikohta Nigerissä on kallein Yhdysvaltain hallituksen koskaan toteuttama rakennusprojekti. Se pystytettiin terrorismin vastaista sotaa varten, mutta se on myös suuntautunut Yhdysvaltain vallan suuntaamiseksi Venäjää ja Kiinaa vastaan.[48]

Ensimmäiset venäläiset sotilasohjaajat saapuivat Niameyn lentokentälle huhtikuussa 2024. He sanoivat tuovansa mukanaan myös ilmapuolustusjärjestelmän.[49]

Nigerin, Malin ja Burkina Fason liitto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Sahelin liitto

Burkina Fason, Malin ja Nigerin sotilasjunttien johtajat tapasivat 6. heinäkuuta 2024 Niameyssa. He sanoivat että kolme maata luopuvat peruuttamattomasti Länsi-Afrikan talousyhteisöstä Ecowasista. Samalla ilmoitettiin, että jihadistien väkivallasta kärsineet maat muodostavat Sahelin valtioiden liiton.[50][51]

Vallankaappausvyöhykkeen synty

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Afrikan maat, joissa on ollut onnistuneita vallankaappauksia vuosina 2020–2023

Afrikassa muodostui 2020-luvulla vallankaappausvyöhyke, jolla tarkoitetaan Länsi-Afrikan, Keski-Afrikan ja Sahelin alueita, ja maita, joissa on ollut paljon vallankaappauksia. Vuoden 2023 Nigerin vallankaappauksen jälkeen nämä maat muodostavat ketjun, joka ulottuu Itä-Afrikasta mantereen länsirannikolle.[52]

Kapinat ovat horjuttaneet vakavasti maiden vakautta. Vallankaappaukset ovat syntyneet, koska maat eivät ole pystyneet käsittelemään konflikteja. Mali ja Burkina Faso menettivät hallinnan alueellaan islamisteille. Konfliktin suuret poliittiset muutokset ovat syntyneet sotilajunttien hallitsemissa maissa, joissa on syrjäytetty Yhdysvaltain ja Kiinan tukemat hallitukset. Ne ovat liittoutuneet Venäjän hallituksen ja Wagner-joukkojen, myöhemmin Africa Corpsin kanssa. Varsinkin Malissa on ollut Wagnerin aktiivisuutta maan hallituksen lähentyessä Turkkia ja Venäjää. Nigerin hallitus kaadettiin vuonna 2023 konfliktin huonon hallinnan takia. Siellä erityisesti M62, joka on Venäjä-mielinen ja imperialismin vastainen ryhmä, tuki vallankaappausta.

Burkina Fason hallitus syrjäytettiin kahdesti vuoden sisällä. Molemmat vallankaappaukset johtuivat islamisteja vastaan käydyn konfliktin huonosta hallinnasta.

Lähellä olevat maat, kuten Ghana, Benin, Guinea, Togo ja Norsunluurannikko, ovat olleet jatkuvasti joko täyden kapinan tai vakavan sisäisen epävakauden uhan alla. Guineassa tapahtui vallankaappaus, kun taas Gambiassa vallitsee sisäinen myllerrys.[53][54]

Iran Sahelissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sekä Mohammad Reza Pahlavin (1941-1979) hallinto, että vuodesta 1979 lähtien Iranin islamilainen tasavalta ovat toimineet Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa 1960-luvulta lähtien. Shaahin politiikkaa motivoi voimakas antikommunistinen asenne, mutta Iranin islamilainen tasavalta harjoitti "radikaalia" politiikkaa muuttaakseen länsimaailman poliittista asemaa. Shaahi keskittyi Iranin geopoliittisiin etuihin erityisesti Afrikan sarvessa, Punaiselle merelle johtavalla meriväylällä ja Etelä-Afrikassa, mutta jätti huomiotta afrikkalaisten muslimien edut. Iran käyttää hyväkseen radikalisoituneita islamisteja laajentaakseen Iranin vaikutusvaltaa mantereella. Iran on esimerkiksi käyttänyt alueella miljardeja dollareita rahoittamalla muslimikouluja ja ilmaisia sosiaalipalveluja sairaaloiden ja orpokotien kautta Iranin Punaisen Puolikuun tukemana.[55]

Iranin strategian tavoitteena oli rakentaa ruohonjuuritason tukea muslimiyhteisöjen keskuudessa sen sijaan, että se keskittyisi yksinomaan Afrikan hallituksiin. Teheranin ekspansiopolitiikkaan kuului aseiden myynti valtiollisille ja ei-valtiollisille toimijoille, sekä hallintojen horjuttaminen. Tavoitteena on rakentaa kumppanuuksia, jotka auttaisivat välttämään kansainvälisiä pakotteita ja avaamaan samalla uuden maaperän sen vastarinnan akselille maailmanlaajuisia ja alueellisia vastustajia, erityisesti sen arkkivihollista Israelia vastaan.[55]

Teheran on laajentanut vaikutusvaltaansa Sahelin alueella hyödyntämällä itseään palvelevaa Ranskan Afrikka-politiikkaa ja muiden länsivaltojen Länsi-Afrikan politiikkaa luodakseen yhteyksiä lännen vastaisten sotilasjunttien kanssa Burkina Fasossa, Malissa ja Nigerissä. Tälle uudelle linjalle tasoittivat tietä Venäjä, Kiina ja Turkki.[55]

Venäläiset tulevat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäläiset sotilasohjaajat saapuivat huhtikuussa 2024 Nigeriin kouluttamaan maan armeijaa. Niameyn lentokentällä nähtiin armeijan asiantuntijoita, jotka purkivat varusteita rahtikoneesta. Eräs ohjaajista kertoi Nigerin televisiolle, että he ovat kouluttamassa Nigerin armeijaa … kehittämään sotilaallista yhteistyötä Venäjän ja Nigerin välillä. Sotilasohjaajat toivat mukanaan myös ilmapuolustusjärjestelmän. Venäjän ohjaajien saapuminen oli seurausta vasta sovitusta Nigerin sotilasjuntan ja Venäjän välisestä sopimuksesta turvallisuusyhteistyön tehostamisesta. Naapurimaidensa Malin ja Burkina Fason tavoin myös Nigerin juntta katkaisi pitkäaikaiset sotilaalliset ja diplomaattiset suhteet Ranskaan ja se kääntyi Venäjän tukeen jihadistisen kapinan torjunnassa.[56][57][58][59]

Terrorismin määrä ja uhka 2024

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2024 huhtikuussa arvioitiin Afrikan Sahelin alueen osuuden olevan lähes puolet kaikista terrorismin aiheuttamista kuolemista maailmanlaajuisesti. Samalla ääri-islamilaisten hyökkäysten uhan arvioitiin olevan kasvussa. Kansainväliset joukot, erityisesti Ranskan joukot, ovat joutuneet lähtemään Malista, Burkina Fasosta ja Nigeristä useiden vallankaappausten jälkeen. Asiantuntija-arvion mukaan Ranskan joukkojen vetäytyminen on väistämättä johtanut islamististen militanttien hyökkäysten leviämiseen ja että "kylmä sota" on käynnissä Venäjän lisääntyneen vaikutusvallan keskellä.[5]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin vuodesta 2022-2023 alkaen

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Sahel Refugee Crisis www.unrefugees.org. Viitattu 21.1.2023. (englanniksi)
  2. ↑ https://www.facebook.com/FRANCE24.English:+More than 1,800 terror attacks recorded in West Africa thus far in 2023, ECOWAS says France 24. 26.7.2023. Viitattu 26.7.2023. (englanniksi)
  3. ↑ Länsi-Afrikassa tuhansia kuollut terrorismin seurauksena tänä vuonna Yle Uutiset. 15.12.2022. Viitattu 26.7.2023.
  4. ↑ US agrees to pull troops out of Niger bbc.com. 20.4.2024. Viitattu 21.4.2024. (englanti)
  5. ↑ a b Perspective - Sahel seeing 'Cold War' in parallel to counter-terrorism efforts, expert says France 24. 23.4.2024. Viitattu 23.4.2024. (englanniksi)
  6. ↑ Puja Pandit: Terrorism in the Sahel – Global Terrorism Index 2022 Vision of Humanity. 21.4.2022. Viitattu 14.11.2022. (englanniksi)
  7. ↑ Agence France-Presse (AFP): Benin Foils 'Terrorist' Attack, Kills 8 Gunmen, Army Says VOA. 15.10.2022. Viitattu 14.11.2022. (englanniksi)
  8. ↑ a b Germany deliberates pulling out of UN's Mali mission dw.com. 17.11.2022. Deutsche Welle (DW). Viitattu 18.11.2022. (englanniksi)
  9. ↑ Le Mali, le Burkina Faso et le Niger forment une alliance défensive Le Monde.fr. 16.9.2023. Viitattu 18.9.2023. (ranska)
  10. ↑ Eye on Africa - France ends decade-long Operation Barkhane in Sahel region France 24. 10.11.2022. Viitattu 11.11.2022. (englanniksi)
  11. ↑ AfricaNews: Mali: Thousands in new demonstration to show support for junta Africanews. 2022-05-14CEST11:18:52+02:00. Viitattu 18.11.2022. (englanniksi)
  12. ↑ Macron confirms end of anti-jihadist West Africa military operation France 24. 9.11.2022. Viitattu 11.11.2022. (englanniksi)
  13. ↑ MINUSMA United Nations Peacekeeping. Viitattu 14.11.2022. (englanniksi)
  14. ↑ MINUSMA-operaation ajankohtaiskatsaus - Kansainvälinen kriisinhallinta. Viitattu 18.11.2022.
  15. ↑ YK:n rauhanturvaaja kuoli kotitekoisen pommin räjähdyksessä Malissa Yle Uutiset. 2.8.2021. Viitattu 18.11.2022.
  16. ↑ Antonio Guterres appelle à « des solutions nouvelles » pour la mission de l’ONU au Mali Le Monde.fr. 23.9.2022. Viitattu 14.11.2022. (ranska)
  17. ↑ AfricaNews: UK announces withdrawal from Mali Africanews. 2022-11-15CET10:29:53+01:00. Viitattu 18.11.2022. (englanniksi)
  18. ↑ Three UN peacekeepers killed by roadside bomb in Mali www.aljazeera.com. Viitattu 23.2.2023. (englanniksi)
  19. ↑ UN peacekeeping mission in Mali officially ends after 10 years Al Jazeera. Viitattu 28.1.2024. (englanniksi)
  20. ↑ a b Sahelin autiomaa – kriisi sanan kaikissa merkityksissä Kansan Uutiset. Viitattu 13.2.2021.
  21. ↑ Konfliktit ja ilmastokriisi ovat ajaneet miljoonat ruokapulaan Keski-Sahelissa Yhdistyneiden kansakuntien alueellinen tiedotuskeskus. Viitattu 13.2.2021.
  22. ↑ Tutkimus: Väkivalta, pakkoavioliitot ja nälkä varjostavat tyttöjen elämää Sahelin kriisin keskellä Plan International. Arkistoitu 18.9.2020. Viitattu 13.2.2021.
  23. ↑ Sahelin vyöhykkeen suuri vihreä muuri yhdistää Yhdistyneiden kansakuntien alueellinen tiedotuskeskus. Viitattu 13.2.2021.
  24. ↑ a b c d e Jihadismi levittäytyy kohden Afrikan länsirantaa – siirtomaatyylistä syytetty Ranska tuskailee rooliaan Yle. Viitattu 13.2.2021.
  25. ↑ Keski-Afrikan rauhanneuvotteluissa syntyi sopu – Toivon pilkahdus sisällissodan riuduttamalle maalle Yle. Viitattu 13.2.2021.
  26. ↑ MINUSMA peacekeeping.un.org. Viitattu 13.2.2021. (englanniksi)
  27. ↑ Operation Barkhane European Council of Foreign Relations. Viitattu 13.2.2021. (englanniksi)
  28. ↑ The last emir?: AQIM’s decline in the Sahel Middle East Institute. Viitattu 13.2.2021. (englanniksi)
  29. ↑ Improving our understanding of the role of defence and security forces (DSF) in the prevention of violent extremism (PVE) in West Africa - Synthesis report (2020-2022) - World | ReliefWeb reliefweb.int. Viitattu 9.5.2023. (englanniksi)
  30. ↑ Al Qaeda Saharan branch leader announces new Jihad phase against juntas France 24. 13.12.2023. Viitattu 13.12.2023. (englanniksi)
  31. ↑ Venäjä löytyi myös Burkina Fason uuden vallan­kaappauksen taustalta Helsingin Sanomat. Viitattu 29.9.2022.
  32. ↑ Wagner-joukot levittävät Venäjän vaikutusvaltaa, ja tilanne vaatii Natolta ”360-valmiutta” Uusi Suomi. Viitattu 29.9.2022.
  33. ↑ Ranska liittolaisineen vetää joukkonsa pois Malista Helsingin Sanomat. Viitattu 29.9.2022.
  34. ↑ Burkina Faso demands departure of French troops: Report www.aljazeera.com. Viitattu 23.1.2023. (englanniksi)
  35. ↑ Macron asks Burkina Faso to clarify report of demand for French troops to leave France 24. 23.1.2023. Viitattu 23.1.2023. (englanniksi)
  36. ↑ French army officially ends operations in Burkina Faso France 24. 20.2.2023. Viitattu 23.2.2023. (englanniksi)
  37. ↑ How Benin became the new frontline for jihadists – DW – 07/14/2022 dw.com. Viitattu 15.6.2023. (englanniksi)
  38. ↑ Au Bénin, l’armée subit les premières attaques terroristes de son histoire Le Monde.fr. 3.12.2021. Viitattu 23.1.2023. (ranska)
  39. ↑ Bénin: nouvelle attaque dans le nord-ouest du pays RFI. 23.12.2021. Viitattu 23.1.2023. (ranska)
  40. ↑ Bénin : deux soldats tués dans l'explosion d'une mine LEFIGARO. 6.1.2022. Viitattu 23.1.2023. (ranska)
  41. ↑ Trois attaques ont fait au moins 9 morts dont un Français dans le nord du Bénin France 24. 11.2.2022. Viitattu 23.1.2023. (ranska)
  42. ↑ Bénin: nouvelle attaque terroriste meurtrière dans le nord-ouest du pays RFI. 12.4.2022. Viitattu 23.1.2023. (ranska)
  43. ↑ a b Le nord du Bénin touché par deux nouvelles attaques meurtrières en deux jours Le Monde.fr. 4.5.2023. Viitattu 15.6.2023. (ranska)
  44. ↑ a b Togo: au moins huit militaires tués dans attaque dans le nord du pays RFI. 11.5.2022. Viitattu 23.1.2023. (ranska)
  45. ↑ Faure Gnassingbé chausse les rangers République Togolaise. Viitattu 23.1.2023. (ranska)
  46. ↑ Niger's junta revokes military agreement with US bbc.com. 17.3.2024. Viitattu 17.3.2024. (englanti)
  47. ↑ Niger junta breaks off military cooperation with US France 24. 17.3.2024. Viitattu 17.3.2024. (englanniksi)
  48. ↑ ‘Huge blow’: Niger ends military cooperation with US Al Jazeera. Viitattu 18.3.2024. (englanniksi)
  49. ↑ AFP: Russia Sends Instructors, Air Defense System to Niger The Moscow Times. 12.4.2024. Viitattu 12.4.2024. (englanniksi)
  50. ↑ Niger, Mali and Burkina Faso junta chiefs 'turn their backs' on West Africa bloc Ecowas www.bbc.com. Viitattu 6.7.2024. (englanti)
  51. ↑ Breakaway junta confederation undermines West African leaders' summit France 24. 7.7.2024. Viitattu 7.7.2024. (englanniksi)
  52. ↑ Declan Walsh: Coast to Coast, a Corridor of Coups Brings Turmoil in Africa The New York Times. 29.7.2023. Viitattu 28.1.2024. (englanti)
  53. ↑ Theodore Murphy: Middle powers, big impact: Africa’s ‘coup belt,’ Russia, and the waning global order ECFR. 6.9.2023. Viitattu 29.1.2024. (englanti)
  54. ↑ Africa’s coups are part of a far bigger crisis The Economist. Viitattu 29.1.2024.
  55. ↑ a b c Kohnert, Dirk: Expanding Horizons: Iran's Strategic Engagements in Sub-Saharan Africa Insights from South Africa, Nigeria, and Tanzania 15.8.2024. GIGA-Institute for African Affairs, Hamburg.
  56. ↑ Africa Live: Russian military instructors arrive in Niger to train army BBC News. Viitattu 12.4.2024. (englanti)
  57. ↑ Russian military trainers arrive in Niger as relations deteriorate with the US AP News. 12.4.2024. Viitattu 12.4.2024. (englanniksi)
  58. ↑ Russia sends military trainers, air defence system to Niger: State media Al Jazeera. Viitattu 12.4.2024. (englanniksi)
  59. ↑ AFP: Russia Sends Instructors, Air Defense System to Niger The Moscow Times. 12.4.2024. Viitattu 12.4.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sahelin_kriisi&oldid=22627276”